Lauttasaaren sosialidemokraatit ry
lasy.sdp@gmail.com
Pj Marika Koski
marika.koski.sdp@gmail.com
Risto Kolanen: "Ahne itsekkyys on paitsi moraalitonta myös huonoa taloudenpitoa"27.03.2009 Risto Hyvän seurakuntalaiset ja työväen kirkkoillan osallistujat! Olette lämpimästi tervetuloa Helsingin sosialidemokraattien puolesta perinteiseen, kauniiseen Kallion kirkkoon kuulemaan sanomaa oikeudenmukaisuudesta, arvoista ja armosta. Suomen kristillinen työväen liike on yli satavuotias, perustettu 1906 Tampereella kristillisen uskon omaavien työväen ihmisten vaikutuskanavaksi. Se on evankelioiva, yhteyttä eri tahojen välillä rakentava ja sosiaalista palvelua tekevä yhteisö luterilaisen kansankirkon yhteydessä. Liike tekee yhteistyötä työelämän ja työttömien sekä seurakuntien ja kirkon keskusten kanssa, järjestäen mm. Hyvää työhön ja Työväen kirkkopyhä-tapahtumia. Tämän illan tapahtuma on helsinkiläinen sovellus tähän perinteeseen. Tänä päivänä illan kolme otsikkoteemaa (oikeudenmukaisuus, arvot ja armo) ovat entistä ajankohtaisempia, kun uutiset kertovat meille joka päivä työntekijöiden irtisanomisista, lomautuksista ja YT-neuvotteluista, joissa työpaikan tulevaisuus on uhan alla. Työstä ulos joutuminenhan koskettaa paitsi työntekijää myös hänen perheenjäseniä ja muita läheisiä. Nobelin palkinnon viime syksynä 2008 saanut amerikkalainen taloustieteilijä Paul Krugman kuvasi äsken Timo-Erkki Heinon televisiohaastattelussa 2000-luvun alun (IT-)teknologiakuplaa ja Amerikassa v. 2007-2008 syntynyttä asuntoluottokuplaa. Hän vertasi siitä seurannutta kansainvälistä finanssikriisiä ja reaalitalouden lamaa Yhdysvaltain suureen talouspulaan runsaat 75 vuotta sitten. Silloin Amerikka valitsi presidentiksi Franklin D. Rooseveltin, joka sanoi esittämänsä New Deal, yhteiskunnan sosiaalisen uusi jako –ohjelman aikaan v. 1936 muun muassa seuraavaa: - Olemme aina tienneet, että ahne itsekkyys yhteiskunnassa on moraalitonta. Nyt tiedämme myös sen, että se on huonoa taloudenpitoa.Rooseveltin lamapäätelmä on tärkeä muistaa tänään, kun puhumme arvoista. Suuri suomalainen globaalisti toimiva yritys vaati vuosikausia, että valtion on koulutettava lisää insinöörejä. Tänä päivä sama yritys irtisanoo suurin mitoin näitä insinöörejä. Ehkä tässä on aineksia keskusteluun oikeudenmukaisuudesta. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmilla on kansainvälisiä esikuvia ja esimerkkejä. Niiden malli toistui viime viikolla Saksassa. Mikä koulussa on vikana kuin tällaista tapahtuu? Vai onko vika yhteiskunnassa, meissä kaikissa? Joka tapauksessa sivullisten koulutoverien murhan kautta julkisuutta tavoittelevana kostotoimenpiteenä yksittäisen ihmisen hätä synnyttää kysymyksen armosta, sekä surmattujen että, korostaisin myös, surmaajan perheelle ja läheisille. Kansankirkko on mukana erilaisten ihmisten arkipäivässä ja vaikuttaa läsnäolollaan myös ei-kirkkoon kuuluvien elämään. Seurakunnan erityisenä kutsumuksena on mielestäni kärsivistä ja apua tarvitsevista ihmisistä huolehtiminen lähellä ja kaukana. Kirkon on oltava avara yhteisö, jossa eri-ikäiset ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset tuntevat olonsa kotoisaksi ja löytävät paikkansa, olipa se sitten kirkon takapenkissä, kirkkokahvipöydässä tai käytännön vastuunkantajana. Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön aiempi johtaja, dosentti Heikki Hiilamo pohti toimittamassani ajankohtaiskirjassa ”TYÖTÄ! Hyvinvointi globaalissa murroksessa” (TSL 2006) kirkon ja valtion ja kuntien sosiaalisen vastuun suhdetta mm. seuraavasti: Laman seurauksena diakoniatyö joutui paikkaamaan hyvinvointivaltion tukijärjestelmien aukkoja jopa ruuanjakajana. Vaikka lamasta on jo kulunut aikaa, yhä löytyy esimerkkejä siitä, että yhteiskunta pyrkii säästötalkoissaan siirtämään vastuuta kirkolle. Monissa sosiaalitoimistoissa on kehotettu toimeentulotuen hakijoita anomaan ensin avustusta diakoniatoimistoista., Hiilamo arvioi kolme vuotta sitten. Olemme nyt uudessa taantumassa, lamassa. Tämä viimesijaisen sosiaalisen vastuun kysymys tulee taas uudella tavalla ajankohtaiseksi yhteiskunnassa sosiaalisen hädän keskellä. |